VANHA VIHA
Si enim fallor, sum.
SATU
(Erehdyn, siis olen. Augustinus Aurelius)
Tämä sivusto on matkakumppani VANHA VIHA -kirjojen sadulle sosiaalisessa mediassa. Matkakumppani ja kirjat jakavat saman sadun maailman ja tapahtuvat sekä historiallisessa ajassa että nykyajassa.
Matkakumppani sadun maailmaan
Myöhäiskeskiajalla eletään katolisen kauden viimeisiä vuosikymmeniä ja Ruotsin Itämaassa on meneillään räjähdysmäinen nousukausi. Kaikkialla rakennetaan kirkkoja ja linnoja ja viljelyalaa kasketaan erämaihin yhä kauemmas. Moskovan kanssa tehty rauhansopimus on mennyt umpeen ja uusi yhteenotto on odotettavissa. Tavalliset ihmiset ovat ystävällisiä, usein avuliaita ja sadun synkimmällä hetkellä myös urheita.
Mitä kauheuksia tapahtuukin, ympärillä hehkuu aina keskiaikainen värikäs todellisuus.
Matkakumppani-sivustossa on kolme osaa: Blogi, Ajankuva ja Sadun viisi kirjaa.
Blogissa julkaistaan noin kerran viikossa uusi jatkotarinan osa. Blogissa sadun henkilöt kertovat omat itsenäiset kirjan juonesta riippumattomat tarinansa.
Ajankuvassa tarkastellaan sadun ajan aikoja, paikkoja ja tapoja, eli juhlia, ruokaa, työtä, sairautta ja loitsuja; kaupunkeja, linnoja, kartanoita ja savutupia; tapoja rytmittää arkea viljelyn vuosikierrosta pyhimyskalenteriin. Myös ajankuva täydentyy pikku hiljaa ja uuden materiaalin julkaisusta ilmoitetaan blogin Uutiset-kategoriassa.
Sadun viisi kirjaa -osassa kerrotaan lyhyesti, minkälainen tämä satu on ja mikä siitä tekee erityisen.
Kuvaus Vanhan vihan ajoista ja silloin tapahtuneista ihmeellisistä asioista, huolella ylös kirjattu Anno Domini MMXXI. Ellei toisin mainita, sivuston tekstit, valokuvat ja piirrokset ovat Jarno Jokisen. Pienen lohikäärmeen piirsi Valeria Valanne.
Anamnesis.
VANHA VIHA
VIISI KIRJAA
SATU
Tarina nuoresta naisesta, joka ei alistu,
vaikka saa kimppuunsa menneet ja nykyiset kiusankappaleet,
öykkärit, mahtimiehet, demonit ja enkelit,
kaikki maalliset ja taivaalliset voimat.
Nōn nōbīs, Domine, nōn nōbīs, sed nōminī tuō dā glōriam.
Temppeliherrain ritarikunnan motto, psalmi 115:
Ei meille, Herra, ei meille, vaan omalle nimellesi kunnia, armosi ja totuutesi tähden.
Seurattuaan järkyttäviä tapahtumia paikan päällä voi itse todeta, pitääkö paikkansa, mitä Suomen historiassa asiasta kirjoitetaan:
Knut Posse uti en kittel konstigt sammankokat krut, svafvel och andra ämnen, hvarigenom såväl en hård smäll, som äfven en så elak lukt blifvit förorsakad, att några tusende af Ryssarne genast skola fallit döda ned…
Gabriel Rein, Finlands historia 1-2, Helsingfors 1870.
