Cecilia III
❖ Aikaisin sunnuntaiaamuna puin päälleni uuden värjäämättömän pellavaisen mekon, puhtaat sukat ja nahkakengät. Päähäni kiedoin puhtaan valkean huivin. Kuljimme Jakob-herran perässä koko kartanollinen yhtenä joukkona kirkkoon. Mekkoni oli ihana, ei mikään säkki, vaan kapeahihainen ja melkein maata laahaava. Olin minä ennenkin kirkossa käynyt, mutta perheemme asui aika kaukana. Ei sieltä joka sunnuntaiksi kylälle tultu, mutta …


