Cronoborg
Linnan herra Knut Posse on mennyt sodan uhan takia Viipuriin ja on vienyt suurimman osan linnan asevoimastakin mukanaan. Cronoborgin voudiksi hän määräsi kirjuri Jaakko Niilonpojan, jonka avuksi jäi vain pari soinia ja muutama renki. Jaakosta ei ole pahaa sanomista. Hän ei vedä välistä, ei tuhlaa hovinpitoon ja keskittyy vain velvollisuuksiina.
Porvoon Munkebyn herra Bengt Nilsson Dufva on Karjalan laamanni ja viettää enemmän aikaa Viipurissa kuin kartanollaan. Hänen rouvansa Sunneva Pedersdotter jää yksin, sillä lapsetkin ovat lähteneet omille teilleen. Sunneva ei jaksa olla enää Porvoossa ja hän palaa kotiseudulleen Hattulaan. Hän asettuu linnaan ja tulee samalla ottaneeksi oikeastaan koko linnan haltuunsa. Ensi hän järjestää olonsa säädylliseksi. Hän pyytää pari lähikartanoiden tytärtä seuraneideikseen, palkkaa tarvittavat piiat ja kutsuu lapsuuden kotinsa Mervisin vanhan keittiömestarin linnan keittiöön. Kun Vivia poikkeaa linnassa, hän saa paitsi hyvän illallisen, myös linnaa emännöivältä Sunnevalta viisaan neuvon.
Linna rakennettiin alunperin saareen. Ensin linna oli harmaakivinen muurikehä mataline tynnyriholvattuine rakennuksineen. Linna jäi vain kivijalaksi, kun Knut Posse rakensi sen päälle rahoja säästelemättä ainutlaatuisen tiilisen palatsin. Posse rakensi Hämeeseen myös useita kirkkoja.
Vanha Kukontorni oli länsiseinämällä ja sisäänkulkuportti oli tornin toisessa kerroksessa. Kulmatornit eivät sadun aikaan olleet kohonneet vielä lopullisiin korkeuksiinsa. Alakertaan oli puhkaistu jo nykyään käytössä oleva sisäänkäynti palvelusväkeä ja sotilaita varten.
Hämeen linnan (tai Cronoborg, Tavastehus slott) katto oli sadun aikaan sisälle kallistuva pulpettikatto ja muurin harjalla juoksi puolustuskäytävä koko linnan ympäri ja myös tornien läpi. Päälinnan vanha suuri torni oli yhä linnan korkein kohta. Toisen kerroksen hienoissa asuinhuoneissa linnaa ei voinut kiertää sisätiloissa, vaan salista toiseen kuljettiin pihakuilua kiertävän puukäytävän kautta. Alas pihalle pääsi Kukontornin kivisiä sisäportaita.
Alakerrassa oli palvelusväen ja sotilaiden kerros. Huoneet olivat pimeitä, joten työt tehtiin mieluiten pihan valossa. Alakerrassa oli säilynyt harmaakivilinnan aikainen lämmitystapa, eli avotulen savu poistui katon rajan aukoista. Herrasväen kerroksessa oli kaikkein uusimmat mahdolliset lämmitystavat. Alhaalla oli myös kaunis kappeli, joka oli linnan ja lähialueen asukkaiden käytössä.
Päälinnaa kiersi kehämuuri kapeine ja korkeine torneineen. Linnanpihaan käytiin nykyisestä kohdasta kulmatornin läpi. Pääsisäänkäynnin laskusillan lisäksi linnasta oli siltoja linnanpihan yli käymälä-, eli danskeritorniin sekä taloustavaravarasto-, eli fatabuuritorniin.
Linnan pohjoispuolen varjoissa oli pieni muutaman talon ryhmä, muuten linnan ympärillä ei ollut kylää tai kaupunkia. Oisbyn kylämäinen latokartanokokonaisuus oli läheisellä mäellä, harjun takana oli Vuorentaan kylä ja matkalla Hattulaan oli torppia ja mäkien päällisinä isompiakin taloja. Seutu oli sen ajan mittapuun mukaan tiheään asuttua ja siellä oli useita kirkkoja ja vauraita kartanoita.
Hämeen linnasta on tehty monista näkökulmista hyviä tutkimuksia, joista mainitsen tässä vain muutaman. Linnan arkielämän kannalta on mielenkiintonen Terhi Mikkolan access-analyysi, jossa hän jaottelee tilojen käyttötarkoitusta niiden välisten kulkuyhteyksien mukaan. Artikkeli löytyy SKAS 2001/4, josta kannattaa lukea myös Tanja Ratilaisen artikkeli Hattulan kirkosta. Hyvää luettavaa on Anna-Maria Vilkunan Kruunun taloudenpito Hämeen linnassa 1500-luvun puolivälissä (1998). Knut Draken teki suurtyön linnan rakennushistoriasta ja tallensi seinät kivi kiveltä ja tiili tiileltä upein tarkoin piirroksin. Vanhempaa tekstiä ja piirroksia löytyy Julius Aulion tutkimuksesta vuodelta 1917.
Kuvissa näkyy sakaraharjaisissa muureissa porttitorni ja toisella syrjällä fatabuuritorni.
Kuvan kaiversi Erik Dahlberg 1710.
Erik Dahlbergin kuvissa (finna.fi) soudellaan paikalla, jossa nykyään aina elokuun puolessa välissä vietetään puiston käytävillä ja nurmikoilla Hämeenlinnan keskiaikamarkkinoita. Dahlbergin piirtäessä kuvia pieni kaupunki sijaitsi linnan pohjoispuolella.
Hämeenlinnan mittapiirustuksia, Wickberg Nils Erik 1962-63, Aalto-Yliopiston arkisto.
