Tyynisaaren kartano
Viimein olet linnan pihalla! Päivä on kuuma ja linnan kissa retkottaa avoverannalla portin pielessä. Tallin ovi on avattu tuuletuksen vuoksi, mutta pihalla taitaa olla kuumempi kuin tallissa. Renki tulee ottamaan hevosen vastaan, vie sen seinän vierustalle ja alkaa riisua sitä varusteista. Muut hevoset oli jo aamulla viety rantametsikköön, missä ne puiden varjoissa huiskivat häntiään. Pääskyillä on linnan räystään alla pesiä ja pihan yllä käy jatkuva iloisesti kirkuva viuhuna.
Kiipeät puiset portaat linnan ulko-ovelle. Ovi on auki muurin läpi kulkevaan holvattuun käytävään. Eteistuvassa et pihan kirkkauden jälkeen näe ensin mitään, mutta jalkojen alla rahisee kalanruotokuvioinen tiililattia. Onneksi sisällä on siedettävän viileää, paksut kiviseinät pitävät huoneet helteelläkin melkein kylminä. Kun silmät tottuvat hämärään, näet edessäsi vankat puiset portaat ylös ja molemmilla sivuilla avoimet ovet peremmälle linnaan.
Pitkä puukuja tuo tulijan puusillalle, joka johtaa laskusillalla varustetun porttirakennelman luo. Saaren ja mantereen välissä on muutaman kymmenen metrin levyinen matala salmi. Kallioinen saari on vuonomaisen lahden sivulla ja avomerelle on pitkä sokkeloinen matka.
Linna on rakennettu puolustussyistä saareen. Vain pari viikkoa Vivian saapumisen jälkeen saaren puolustamiseksi kaipaillaan jo serpentiinejä eli kevyitä tykkejä. Asemiehen sanoin ”Vivian seurapiirielämä on sen verran vilkasta”.
Saaressa on kaksi umpinaista pihapiiriä. Vanhempi, kokonaan puinen kartanokokonaisuus, jäi uuden päärakennuksen valmistuttua talouskeskukseksi. Linnan edessä on samanlainen puutalojen umpipiha kuin vanhassa puukartanossakin.
Kivilinnassa on holvattu kellarikerros ja kaksi asuinkerrosta. Rakennus on paritupa, eli sisäänkäyntikerroksen keskellä on eteistupa, vasemmalla miestentupa ja oikealla naistentupa. Yläkerrassa on vain kaksi huonetilaa. Alakerran eteistuvan ja miestentuvan päällä on vain yksi suuri juhlasali ja naistentuvan päällä on herrasväen makuutupa. Portaikko eteistuvasta tulee siis suoraan ison salin nurkkaan lattian läpi. Kerrosten välissä on myös seinänsisäiset salaportaat, ns. piianportaat.
Tyynisaari rakennettiin heti, kun se lupien puolesta vain kävi mahdolliseksi. Varovainen kuningatar Margareta oli 1300-luvulla kieltänyt rälssiä rakentamasta itselleen kivisiä linnoja tai torneja ja kivikartanoiden rakentaminen vapautui Ruotsissa vasta vuonna 1483.
Sadun kirjoissa sitä ei kerrota, mutta silloinen kartanon omistaja rakennutti parhaillaan Viipurin tontilleen tulipalon jäljiltä kivistä kaupunkitaloa. Rakennusluvan tultua hän keskeytti sen heti ja lähetti muurarit uuden kartanon seinäkiviä sovittelemaan. Viipurissa valmiiksi ehtineen kivijalan päälle rakennettiin vaatimattomampi, vaikkakin asumisen kannalta mukavampi puinen asuinkerros.
Tyynisaaren sijaintia ei ole tarkkaan kerrottu, mutta kakkoskirjan alussa, lähdettäessä liikkeelle kohti Hämettä, kuvaillaan reitti niin tarkasti, että siitä saa jonkinlaisen kuvan lähtöpaikasta. Tyynisaaren lähellä on uusi kivinen kirkko, mutta se ei helpota paikantamista, sillä Varsinaissuomessa ja koko Itämaassa rakennettiin samoihin aikoihin monia toistensa kaltaisia kirkkoja. Myös kirkon nimi on tarkoituksella jätetty kertomatta.
Keskiaikaista pihapiiriä suunniteltaessa ei ilmansuutia pidetty samanarvoisina. Mereltä ja etelästä ajateltiin tulevan märkää ja epäterveellistä ilmaa. Idästä ja pohjoisesta tuli onneksi terveellisempää kuivaa ilmaa. Valoton pohjoispuoli oli siis hyvä ikkunoiden ja ovien suunnaksi. Linnan eteläisellä merelle päin olevalla pitkällä seinällä on ylhäällä vain yksi ikkuna.
Linnassa on kahdeksan varsinaista ikkunaa ja pari pikkuikkunaa. Niissä ei ole lasia, vaan pergamentit, eli ohuet nahkakalvot. Pergamentti-ikkuna laskee lävitseen hyvin valoa, mutta on liian samea maisemien katseluun.
Linnan tavarainventaariossa lasketaan huonekalujen, kynttilänjalkojen, seinävaatteiden, pöytäliinojen, penkinpäällisten, lakanoiden, tyynyjen, astioiden ja purnukoiden lisäksi myös aseet, lukot ja saranat. Pihapiirin rakennusten ja puukartanon tavarat merkitään omiin listoihinsa. Päärakennuksessa lasketaan 1495 inventaariossa olevan saranoita:
– 4 ulko-oven saranaa yhteen suureen ja yhteen pieneen oveen,
– 12 keskikokoista sisäoven saranaa
– 8 pienempää sisäoven saranaa
– 36 ikkunasaranaa.
Paloturvallisuuden vuoksi keittiö, leipomo ja pesutupa ovat pihapiirin rakennuksissa. Ruoka kannetaan astioissa joka kerta säässä kuin säässä pihan yli linnaan. Yksi linnan kellarihuoneista on keittiön käytössä ja siihen on pääsy suoraan pihalta. Kahteen muuhun kellarihuoneeseen on pääsy vain eteistuvasta. Niissä säilytetään kaukomailta tuodut viinit ja muu arvokkaaksi koettu tavara.
Linnan myöhemmät vaiheet
Ison vihan tuhon jälkeen linnan kellarien päälle rakennettu talo nykyasussaan.
Linnasta on nykyään jäljellä vain kellarikerros myöhemmin rakennetun puisen maalaistalon alla. Kyllä itku tulisi, jos vain osaisi kuvitella, mitä iäksi on menetetty. Linna tuhottiin Suuren pohjan sodan eli Pitkän vihan melskeissä 1710-luvulla eikä se vaikuttanut olevan sattumaa. Montaa kidutettiin ja monta tapettiin, lapsia ja naisia yhtä lailla kuin aikuisia miehiä. Hengissä selvinneet puhuivat silloin, että venäläiset olivat vieläkin katkeria yli kaksisataa vuotta vanhoista tapahtumista ja siksi kostivat niin kovasti juuri Tyynisaaren väelle. Jonkun siis täytyi muistaa Viipurin piirityksen epäonnistumisen todellinen syy, vaikka Magnus-piispan aloitteesta sitä kuinka oli yritetty salata.
Ei auttanut itku markkinoilla, rauniot siivottiin ja kellarit saivat kannettavakseen ison puukartanon. Ylijääneistä kivistä muurattiin etäämmäs komea navetta, joka edelleen on olemassa, mutta uuden naapurin pihapiirissä ja uudessa omistuksessa. Päärakennuksen ulkoasu ja sisätilat ajanmukaistettiin 1800-luvun alkupuolella ja taas uudelleen noin sadan vuoden kuluttua. Silloin Suomi olikin jo itsenäistynyt.
Ja siinä asussa talo edelleen on, keittiössä on puuhella ja leivinuuni, kaapistossa esiin kallistuva puuvarasto ja kaapinoven takaa löytyy laskiämpäri. Vesi kannetaan edelleen pihakaivosta, josta se nostetaan kepin päähän naulatulla peltiämpärillä. Keittiöön on uuden ajan merkiksi tuotu huriseva jääkaappi, kahvinkeitin ja muita käytössä jo kulahtaneita nykytavaroita. Ruokasalin ikkunan alla seisoo omilla jaloillaan vanha putkiradio, jonka päälliskannen alla on levysoitin. Siitä voi kesäisin kuunnella luontoradiota ja sääennustuksia.
Taloa lämmitetään koristeellisilla kakluuneilla ja sisustus on kuin kotiseutumuseosta. Salin sohvaryhmä on 1700-luvun rokokoota, ruokasalin kustavilainen pöytäryhmä on samalta vuosisadalta, mutta lähes kaikki muu on 1800-luvun puolelta. Vain makuuhuoneista voi löytyä uudenmpia 1900-luvun alun huonekaluja. Kun eteisessä istuu sitomaan kengännauhoja, alla on vaatimattoman näköinen kulunut palli. Sitä ei arvaisi mistään, mutta se on 1500-luvulta.
Se on tietenkin suhteellista, mutta myös sähköt ovat ikivanhoja. Johdot ovat kangaspäällysteisiä, katkaisimet ja katonrajassa nököttävät jakorasiat ovat mustaa posliinia. Huonekaluja on tallella puutalon kaikista vaiheista, mutta kivilinnan aikaista esineistöä vain uskalias voisi etsiskellä kellarin uumenista. Jos ei pelkää, no, ainakaan pölyä. Kirjahyllyjä on joka huoneessa ja monenkielisiä vanhoja kirjoja kaikista aiheista.
Linnasta ei tiedä kukaan enää mitään ja kesämökiksi jäänyttä mummolan taloa sanotaan Torpaksi. Talo oli alunperin saaressa, mutta maan kohoamisen myötä paikka on jäänyt peltojen keskelle. Pääskyjen suosiossa pihapiiri onneksi edelleen on.
Takaisin edelliselle sivulle:
