❖ Lapset tekivät joka talvi kirkkoa vastapäätä olevalle pellolle yhteisen lumilinnan. Usein se oli pelkkä torni, joskus pyöreä, joskus kantikas, mutta joka kerta siinä oli laudoista välilattia, jotta saatiin kiivettyä toiseen kerrokseen tähyilemään. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun sain olla mukana rakentamassa sitä. Isosta talosta tuleva Antti luuli voivansa määrätä kaikesta. Hän oli pitkä …
❖ Fettistagin kelkkamäen ja mässäilyn jälkeen alkoi pääsiäispaasto, joka syveni viikko viikolta. Lopuksi ei saanut oikein puhuakaan. Paasto tuntui loputtomalta. Kirkossa käytiin tuhka tiuhaan ja nyt paaston aikana se vaikutti tavallista merkityksellisemmältä. Huomasin oppivani jopa latinaa. Ave Maria, gratia plena, Dominus tecum. Benedicta tu in mulieribus, et benedictus fructus ventris tui, Iesus. …
❖ Loppukesästä kaikki osallistuivat sadonkorjuuseen, jopa lapset ja vanhukset. Heinää, viljaa, juureksia ja ties mitä niitettiin, kannettiin ja kerättiin. Pellot olivat valtavia ja päivät venyivät pitkiksi. Lopulta näin nauriinnyhtämistä jo unissanikin. Sato oli valtava, sillä kartanon oli tuotettava ruokaa yli oman tarpeen. Kekrijuhlan jälkeen alkoi palvelusväen kauan odottama vapaa viikko. Silloin kukin sai mennä …
❖ Aikaisin sunnuntaiaamuna puin päälleni uuden värjäämättömän pellavaisen mekon, puhtaat sukat ja nahkakengät. Päähäni kiedoin puhtaan valkean huivin. Kuljimme Jakob-herran perässä koko kartanollinen yhtenä joukkona kirkkoon. Mekkoni oli ihana, ei mikään säkki, vaan kapeahihainen ja melkein maata laahaava. Olin minä ennenkin kirkossa käynyt, mutta perheemme asui aika kaukana. Ei sieltä joka sunnuntaiksi kylälle tultu, mutta …
❖ Pohdimme lehmien viimeisiä hetkiä moneen kertaan. Puupää oli yrittänyt panna jopa karhulle hanttiin! Karhu olisi ehkä tappanutkin vain yhden, mutta Puupää oli väkisin rynnännyt pelastamaan toveriaan. Surusilmä taas oli ollut niin kauhuissaan, että olimme kokeneet sen tuskan kotipihalla saakka. Yksin jääneestä Surusilmästä pidettiin erityistä huolta, mutta tuskin siltäkään heruisi nyt maitoa. Selvää oli, että …
❖ Äiti kantoi narujen luo täyden korin ja käski ripustaa kaiken kuivumaan. Korissa oli sukkaa, paitaa, mekkoa ja alusmekkoa. Oli pyykkipäivä enkä siksi ollut metsässä katsomassa lehmien perään. Naru oli kahdeksanvuotiaalle liian korkealla enkä olisi yltänyt ilman pallia. Silti piti varoa ja varvistella, ettei puhdas pyykki vain hipaisisi maata, sillä kaikkialla oli lampaan papanoita. Äiti …